KSP4: Elokuun viimeinen viikonloppu saaristossa

Elokuun viimeinen viikonloppu saaristossa,

jonka suunnittelivat ja yhdessä viettävät minä eli Hanna Kallio sekä Sari Suvanto-Mäkilä, Minna Lankinen, Jarmo Lintamo

Tehtävänämme oli suunnitella muodoltaan ja sisällöltään yhtenäinen 2-4 tuotteen kokonaisuus elokuun viimeisen viikonlopun juhliin. Lähdimme työstämään ajatusta näistä juhlista idearikkaassa, virikkeellisessä, mykistävän upeassa, syviin ajatusten vesiin heittelevässä Kylmäpihlajan majakan saaristomaisemassa. Mitä kuuluu hyviin juhliin? Mitä kuuluisi näihin elokuun viimeisen viikonlopun juhliin? Tuli. Valo pimeässä elokuun illassa. Lämpö viilenevässä illassa. Ystävät. Aikuisten kokoontuminen. Rento tunnelma. Ulkoilma. Ruoka ja juoma. Pukeutuminen juhlaan mutta rennosti, kotoisasti. Värit. Oranssi. Raidat. Syksy. Kierrätys. Metalli. Tuliaiset – jokainen tuo juhlaan jotain. Mökki meren rannalla, neljä ystäväpariskuntaa (me), kokoontumispaikkana toimivan mökin meren rannalla omistaa yksi pariskunnista (Jarmo), joka kutsuu ystävät luokseen perinteiseen illanviettoon, kesän päätösjuhlaan.

Näistä ajatuksista aloimme kehitellä ideoita tuoteperheeksi. Sari lupasi valmistaa betonialustan ruualle ja juomalle, joissa toteutuisi yhteisesti valitut teemat väreistä, raidoista ja tietenkin ruuasta ja juomasta. Jarmo valmistaisi jonkinlaisen lyhdyn valon ja lämmön tuojaksi elokuun viilenevään ja pimenevään iltaan. Minna tekee istuinalustan teeman mukaisia värejä mukaillen, lämpöä ja mukavuutta tuomaan viilenevään ulkoilmaan. Minä teen sukat kierrätys-, väri-, metalli- ja raitateemaa mukaillen. Sukkien idea lähti siitä, että niissä on lämpö. Ne kuvastavat erityistä pukeutumista juhlaan (sukkien koristeellisuus: napit, värikkyys), mutta pukeutuminen on ystävien kokoontuessa juhlallisuudesta huolimatta rento ja kotoisa.

Kävimme sähköpostikeskustelun juhliin valmistautuessamme. Jarmo kutsui meidät perinteiseen illanviettoon. Sähköpostikeskustelustamme käy ilmi ideoita tuoteperheemme takana.

Hei hyvät ystävät Sari, Hanna ja Minna!

Kesä lähenee loppuaan ja meidänkin lienee aika taas kokoontua viettämään laatuaikaa keskenämme. Täten kutsumme teidät siippoinenne taasen mökillemme juhlistamaan perinteistä venetsialaisiltaa elokuun viimeisenä lauantaina.

Tulijoita odottaa aamusta muhinut rosvopaisti kera lisukkeiden, joita voisimme yhteisvoimin valmistella. Ja kuten viimeksi sovimme, jokainen voisi tuoda tullessaan jotain yhteiseen ruokapöytään.

Toinen kuningasajatuksemme oli valmistaa kierrätyshenkisesti venetsialaisiin sopiva käsityö.

Itseäni kiinnostaisi valon tuominen pimenevään iltaan...suunnittelu ja säätäminen on vielä kesken, mutta lupaan kertoa sanoin ja kuvin “projektin” edistymisestä.

Laitan oheen innoitukseksi kuvan mökiltämme - toivottavasti se antaa teille inspiraatioita.

Olisiko teillä tähän liittyviä ajatuksia, ehdotuksia? T Jarmo

Hei Jarmo, Hanna ja Minna!

Kiitokset Jarmolle kutsusta!  Onpa mukavaa nähdä taas pitkästä aikaa. Kalenteriin olikin jo varattu tämä päivä perinteitä ajatellen.

Melkein jo täällä tunnemme rosvopaistin sulavan suuhun. Ajattelimme Jussin kanssa työstää lautasille sopivat alustat. Muistelemme hirsipöytäsi harmaan eri sävyjä, rannan kivien viivoituksia ja kallion sileyttä/ karheutta. Muistelin, että teillähän oli suvussa perintönä kulkeva ruokakalusto :) Täytyy huomioida myös se aluslautasten teossa. Pehmeyttä siis väliin, jottei lautaset naarmuunnu.

Muistelen myös rannan ruskaa ja oransseja sävyjä lämmöllä. Kierrätysajatus on hyvä. Nyt meidän täytyykin Jussin kanssa miettiä miten saisimme sen aluslautasiin mukaan. On mukava nähdä näiden Venetsialaisten merkeissä näin maakrapuja, kun me sisämaan eläjät olemme. T: Sari

Heippa ystävät!

Kiitos kutsusta Jarmo! Tulemme mielellämme Ismon kanssa! On kiva jutella taas aikuisten kesken!  Sari, onhan lastenhoito jo järjestetty :-)

Kiitos Hanna, kun herätit minutkin huomaamaan, miten päivät vain kuluvat arjessa. Elokuun päivät on NIIN lämpimiä ja illat ihanan viileitä. Ja syyskuu alkaa aivan pian.

Jos sopii, voisin tuoda (taas) kanasalaattia :-9 Jarmo, luuletko, että siirrymme rosvopaistin äärelle ulos? Teillä on niin mukava istuskella mökin rannassa, joten ajattelin, että voisinkohan tuoda jotakin, joka lämmittäisi ulkona ollessa?

Nimim: Mökkeilystä haaveileva Minna

P.S. Tässä kuva viime vuodelta illansuusta. Onkohan taas yhtä ihmeellisen tyyni ilta?

Hei ystävät! Kiitos Jarmo taas kutsusta, jota osasimme jo odotellakin! Nämä viimevuotiset kuvat mökiltäsi tuo niin hyviä muistoja taas mieleen, että en malta odottaa, että pääsemme taas kokoontumaan yhteen ja viettämään perinteistä kesänpäätösjuhlaamme!

Minä voisin taas perinteisesti tuoda jälkiruoan :) Ajattelin leipoa kanelisen omenapiirakan vaniljakastikkeen kera nautittavaksi. Piirakkaomenat keräilen pihapuistamme, joissa näyttääkin olevan runsas sato tänä vuonna! Kierrätysteemamme mukaisesti olen aloittanut neulomaan iltaan sopivaa “juhla-asustusta”. Löysin vanhoja neuleita, mm. hyvin vanhan neuletakin upeilla napeilla, olisiko isoäitini peruja?? Neule on hiukan rikki eikä sitä voi enää käyttää mutta puran siitä lankoja ja irrottelen napit uusiokäyttöön... en paljasta ideastani enempää, mutta valmistan siitä jotain iltaan sopivaa, koristeellista mutta mukavaa, rentoa ja kotoisaa, lämmintä päälle pantavaa illanviettoon. Eikö asuvalinta ole perinteidemme mukaisesti jälleen jotain tällaista? T:Hanna

Moimoi!

Sitä mukaa, kun elokuun illat pimenevät ja viilenevät alkaa tulla mieleen jotain lämmintä ja mukavaa… Hanna, minulle tulee mieleen jotain lämmintä tuosta ideastasi ...  
Meidän muutto uuteen kotiin lähestyy ja sitä mukaa kaikenlainen siivoilu ja järjestely lisääntyy. Järjestelin kuviani ja viime vuodelta löytyi tämä herkullinen kuva Jarmon perheen rannasta. Kyllä ope(t)kin jaksaa syyslomaan asti innolla, kun noita popsisi nyt  ison  annoksen :-)   Mä tarvitsisin kyllä jotain vitamiinia just nyt...

Mukavia elokuun päiviä ja iltoja itse kullekin!
Minna

Hei taas kaikki ! Jarmo, Hanna ja Minna!

Hanna, melkein tunnen omenapiirakan tuoksun, miten maltankaan odottaa viikonloppuamme. Meillä muuten ei sitten tullut omenan omenaa puihin. Mikä lie syy. Onkohan tämä vanhuuden ensioireita, kun jaloissa huomaa iltojen viileyden. Asuvalintammehan on perinteisesti rentoa, löhöilyyn, pelien pelaamiseen niin ulkona kuin sisällä soveltuvaa. Unohtamatta sitä, että herkuttelemme paljon hyvällä kotimaisella ruualla. Saammehan taas Jarmo poimia rannastasi noita C-vitamiin superlähteitä? Minnan kuva tuo mieleen niiden tavattoman runsauden. Pitäisiköhän sitä yrittää kasvattaa omassa puutarhassa täällä sisämaassakin. Minna jaksamisia sen muuton kanssa, voi kun voisimme auttaa sinua. Ihana päästä uuteen omaan kotiin. Tuot varmasti mukanasi meille kuvia projektistasi. Terveisin Sari

Hyvät ystävät!

Kiitos hienoista kuvista! Tehdään tulevasta illasta yhtä ikimuistettava.  Suunnittelu  jatkuu….muistelin, että kierrätysmateriaalin lisäksi työssä pitäisi olla jotain metallista ja raitoja...jokainen  vieköön sitten noita ajatuksia eteenpäin. Olikohan se suurin piirtein noin?

PS. Kuoppa on jo kaivettu...siis rosvopaistia varten!

T Jarmo

Moi kaikille!!

Kiva kuulla teistä! Muistan Jarmo samalla tavalla: metallia, raitoja ja oranssia väriä. Kaikkea mahdollisuuksien ja omien voimien mukaan, eikö niin. Tärkeintä on yhdessä valmistelu.

On muuten mahtavia nämä pimeät illat, kuu ja toisinaan näkyvä kirkas tähtitaivas!

Julistan epävirallisesti kaikenlaisten kynttilöiden kauden avatuksi :-)

Minna

ITSEARVIOINTI KO. OPINTOJAKSOSTA JA OMASTA TOTEUTUKSESTA

Idea työhömme lähti heti Kylmäpihlajan majakkasaarella ja laivamatkalla kotiinpäin hyvin liikkeelle. Sain idean omiin sukkiini heti saarella ja se tuntui sopivan hyvin ryhmän kokonaisideaan. Myöhemmin saimme lisäohjeistusta asiaan ja kuulimme, että ”tuotteisiimme” pitäisi sisällyttää myös teknisen työn osuus. En päässyt enää irti omasta sukka-ajatuksestani. Olen myös täysin kokematon teknisen työn ”taitaja”, joten en osannut ideoida omiin sukkiini edes ryhmäläisten tuellä teknisessä työssä valmistettavaa metalli- tai puukoristetta. Tämä on työni puute. Teknisen työn tekniikoita ei työssäni ole käytetty.

Tämä opintojakso oli haastava mutta erittäin motivoiva ja mukava! Haastavaa oli jostain syystä sen ymmärtäminen, mikä tehtävänannosta kuuluu ryhmätyön osuuteen, mitä itsenäiseen KSP1-jakson kurssityöhön. En edelleenkään ole varma, olenko tehnyt kaiken oikein ja kaiken, mitä piti. Tuo epävarmuuden tunne syö hiukan motivaatiota ja lisää stressiä muuten innostuneen ja motivoidun asenteen ja työskentelyn ohessa. Myös jaksosuunnitelman ohjeistus oli jostain syystä epäselvä. Odotan lähipäivien kokoontumisia innolla, jotta kuulen, mitä muut ovat tehtävänannosta kehitelleet. Itselleni tuotesuunnittelu on suhteellisen vieras maaperä; haastetta tuntuu olevan mutta sen vuoksi myös mielenkiintoa. Itseä saa haastaa. Pitää kaivella erilaisia tapoja lähestyä aiheita. Pitää työstää ja miettiä erilaisia tapoja järjestää opetustaan. Opettajana huomaan antavani usein oppilaille liian valmiiksi suunniteltua, pureskeltua ja mietittyä. Tällä jaksolla heräsi ajatus siitä, miten käsityön opetuksenkin voisi järjestää hiukan eri tavoin, jotta kokonaisen käsityöprosessin idea toteutuisi ja oppilaiden luovuus pääsisi työskentelyssä ja töissä näkyviin.

Huomaan lähiopetuspäivien motivoivan hirveästi minua aina työskentelyyn ja olen intoa täynnä näinä päivinä ja heti näiden päivien jälkeen. Pian kuitenkin arki imaisee mukaansa niin, että tehtävät jäävät odottamaan aikaa parempaa ja lähestyvää tehtävien palautuspäivää. Tämä ryhmätyö on ollut suunnitteilla ja ajatuksissani jo valmis elokuun lopulta, ryhmän ensikokoontumisesta asti. Nyt tammikuun puolivälissä, kun työt pitää olla valmiina, ompelen vielä viimeisinä iltoina nappeja sukkiini. Tarvitsen sen viimeisen hetken, että saan tartuttua uudelleen töihin. Siinä itsellä opeteltavaa – töiden aikataulutus ja jakaminen pidemmälle aikavälille, itsekuri, motivaation ylläpitäminen aihetta jatkuvasti työstämällä ja ”mielessä pitämällä”. Siinä tavoitetta tälle kevätkaudelle 2014 opintojen äärellä :)