Metalliteknologian osuudessa tehtävänämme oli valmistaa viisi
harjoitustehtävää metallista: kuparin pakotus, alumiinityö, taontatyö, ketjun
valmistaminen ja emalointi.
a) kuparin pakotus eli foldforming –
kaulakoru kuparista
Halusin
suuren, ”kuppimaisen” kaulakorun kuparista. Piirsin ympyrän kuparilevylle ja
leikkasin sen irti peltisaksilla. Hioin reunat. Kuumensin ympyräkappaletta
kaasupolttimella, kunnes se ”vaihtoi väriä”. Puisen kuppimaisen muotin päällä
aloitin pakottamisen kumivasaralla. Jatkoin pakotusta pienemmällä
metallivasaralla, jolla sain koruun lopulta haluamani epätasaisen pinnan.
Halutun muodon ja pinnan saatuani kiillotin teräsvillalla korun nurjan puolen.
Päälipuoli miellytti silmääni sellaisenaan mattapintaisena ja kuumentamisesta
syntyneissä väreissä, joten en halunnut sitä muuttaa. Lopuksi tein koruun reiän
ja pujotin siihen renkaan remmin / ketjun pujotusta varten.
b) alumiinityö, jossa taivutusta – tuikkutalo
Taivutin kanttauskoneella 43cm
pitkän ja 10cm leveän alumiinilevyn kappaleen ”taloksi”, jonka seiniin porasin
pylväsporakoneella erikokoisia reikiä. Reikien taustat tuli hioa erityisen
huolellisesti. Viimeistelynä hiominen teräsvillalla. Tavoitteenani oli yksinkertaisuus
ja pelkistetty ulkoasu. Kuitenkin olisin halunnut tehdä muutamia asioita
”tuikkutalooni”, jotka kuitenkin jäi taitojen puuttuessa hieman turhautumista
tuntien tekemättä. Olisin halunnut tehdä seiniin ikkunaruudun. En osannut,
joten tein erikokoisia reikiä. Olisin myös halunnut tehdä kynttilän / tuikun
paikan tuikkutalooni, jonkinlaisen ”kupin” tai kaukalon tai reunat mutta usko
omiin taitoihin ei riittänyt.
c) taontatyö, jossa kuumamuokkausta –
seinäpidike kynttilälyhdylle
7mm paksu
rautatanko kuumennettiin ahjossa, myöhemmin kaasupolttimella hehkuvan
punaiseksi ja taottiin alasimen päällä haluttuun muotoonsa. Takominen vaati
huomattavan paljon voimia. Suurta vasaraa en jaksanut kannatella ja kovin
pienellä hakkasi vain ranteensa kipeäksi saamatta koloakaan aikaiseksi rautatankoon.
Pidikkeen saavutettua halutun muodon, sen pinta öljyttiin, jotta se ei ulkona
ollessaan ajan myötä ruostu. Työtä kuumennettiin, jonka jälkeen levitettiin
öljy työn pinnalle ja kuumennettiin uudelleen, jolloin öljy ikään kuin kuivui
työn pinnalle. Ennen seinätelineen kiinnitysreikien poraamista merkittiin
reikien paikat piirtopuikon ja vasaran avulla. Reiät porattiin 3mm terällä pylväsporakoneella.
Tämä työ oli metallitöistä
vaativin. Kuumassa tilassa, pienessä huoneessa suojavarustuksissa (suojalasit,
suojaessu, kuulosuojaimet, paksut hanskat) työskenteleminen oli raskasta itse
työn toteutuksen aiheuttaessa vielä ylimääräistä ”tuskan hikeä”. Tähän kaikkeen
nähden olen tyytyväinen lopputulokseeni, jonka tulen laittamaan kotini
ulkoseinälle johonkin näkyvään paikkaan kynttilälyhtyä kannattelemaan.
d) korupaja - muinaisketjun valmistaminen
Korupajassa
valmistimme muinaisketjun aloittaen lenkkien valmistuksesta. Korupaja oli uusi
ja hieno kokemus. Käyttämämme metallilanka kierrettiin kierteytystyökalun
avulla ensin tiiviiksi spiraaliksi. Sen jälkeen spiraalin lenkit sahattiin
”halki” renkaiksi hopeasahalla, jossa oli hyvin ohut terä. Terään käytettiin
sahausvahaa, jotta se liikkui ja kesti paremmin. Lenkkien valmistuttua ne
yhdistettiin muinaisketjuksi käyttäen kahta, sileää, pientä lattapihtiä apuna
niin, että ensimmäiseen lenkkiin liitettiin kaksi lenkkiä, kahteen lenkkiin
kaksi lenkkiä jne. Ketjun aloituspäähän kiinnitettiin papukaijalukko ja loppuun
lukon vastakappaleeksi yksi yksittäinen lenkki. Korusta tuli kaunis ja
näyttävä.
e) emalointi - perhoslaatta
Emaloin
valmiin metallisen perhoslaatan. Emalointi oli mukavaa ja oppilaiden kanssa
myös helppo toteuttaa. Laatta puhdistettiin ensin alkoholilla, jonka jälkeen
sirottelin emalointiainetta tasaisesti laatan päälle käyttäen kolmea väriä,
violettia, vaaleanpunaista ja valkoista. Värien sirottelun jälkeen suoritin
kuumennuksen hellan levyn päälle asetetun metallilevyn päällä. Kun
emalointiaine alkoi ”sulaa”, kiillellä metallilaatan päällä, se siirrettiin
jäähtymään. Kaunis laatta oli valmis.
Metalliteknologiaan liittyvä oppimistehtävä peruskoulun alaluokan oppilaille
Suunnittelemani
oppimistehtävä on suunnattu 5.luokan oppilaille ja aiheena on korupaja,
materiaalina metalli. Tarkoituksena on, että oppilaat saavat itse suunnitella
annetusta materiaalista eli metallista (kupari, alumiini) haluamansalaisen
korun (kaulakoru, riipus, korvakorut, rannekoru, nilkkakoru, sormus). Rauman
normaalikoulun opetussuunnitelmassa metallin taivuttaminen ja pakottaminen
kuuluvat viidennellä luokalla opetettaviin ja opittaviin asioihin. RNK:n
käsityön opetussuunnitelma myös korostaa oman työn suunnitteluun ohjaamista.
Korupaja-jakson tavoitteet ovat Huovilan ja Hintsan nelikenttämallin mukaisesti
jaoteltuna:
a) tavoitteet
tiedoissa ja taidoissa
- metallin työstäminen taivuttamalla tai
pakottamalla, hiominen, leikkaaminen peltisaksilla, metallin poraaminen
- metalli materiaalina
b)
tavoitteet suunnittelun taidoissa
- oman työn suunnittelu omien taitojen
mukaisesti; jokainen saa suunnitella itse oman työnsä, jonkin oman korun
- suunnittelussa otetaan huomion tuotteen
”toimivuus” ja esteettinen ulkonäkö, korun paikka (korvat, ranne, kaula,
nilkka) ja sitä kautta korun koko ja muoto huomioon
- rohkeus suunnitella ja valmistaa
omaperäistä, itseä miellyttävää tuotetta itsenäisesti, muiden töistä huolimatta
c)
tavoitteet työskentelyn taidoissa
- mahdollisimman itsenäinen
työskentely oman suunnitelman mukaisesti
- päämäärä ja tavoite työlle omassa
suunnitelmassa, pitkäjänteinen työskentely tavoitteeseen / suunnitelmaan
sitoutuen
d)
tavoitteet kasvamisen taidoissa
- oman ja muiden työn arvostaminen
- muiden työn arviointi à positiivisen palautteen löytäminen jokaisesta
työstä
-itsearviointi à oman
työskentelyn ja valmiin työn kehitettävät kohdat ja onnistumiskokemukset
- itsetuntemuksen paraneminen suunnittelun ja
omien taitojen & kiinnostuksen kohteiden pohdinnan myötä
- itsetunnon kehittyminen onnistuneen
suunnittelun, työskentelyn ja lopputuloksen johdosta





Ei kommentteja:
Lähetä kommentti