pääsimme sukeltamaan elektroniikan ihmeelliseen maailmaan.
Todella ihmeelliseen.
"Mihin tätä tinalankaa sitten tarvitaan?"
-No siihen juottamiseen...
Oman mukavuusalueeni ulkopuolella ja
vieläpä todella kaukana siitä.
En lähelläkään mukavuusalueeni rajoja.
Niitä ei edes näkynyt sieltä, missä minä olin.
Viimeksi kolmannella luokalla olin teknisen työn luokassa
viettänyt aikaa ja tehnyt jotain tämän tapaista.
Eihän siitä ole kuin 26 vuotta aikaa.
Siinä ajassa kuulkaa unohtaa aika paljon asioita.
Silti täytyy sanoa, että
kun pääsin jollain lailla kiinni hommaan, niin se vei mukanaan.
Helppo uskoa, että lapset tykkää näistä tällaisista töistä.
Teimme ensimmäisen harjoitustyön ryhmä- ja paritöinä.
Minulle ja Mirjalle tuli tehtäväksi valmistaa
ainakin ensivaikutelmaltaan suhteellisen haastava työ...
Hyvä porausharjoitus.
Sillä aikaa pari tutustui ohjeeseen
opettajan opastuksella.
Ensikatsomalta 4-sivuinen ohje oli täyttä hepreaa.
Opettajan opastettua, mitä sivua kannattaa katsoa
ja mitä tietoja ei oikeastaan tarvita,
työ aukesi ja ohjetta alkoi ymmärtää.
Sen jälkeen työ olikin "pelkkää mekaanista tekemistä".
Ohjeen viimeinen sivu oli selkeä
useine kuvineen enkä kyllä lopulta kaivannut ohjeeseen mitään lisää.
Työ on haastava mutta opettajan autettua alkuun
työ oli suhteellisen helppo suorittaa.
Meillä työ jäi kesken tunnin työskentelyn jälkeen.
Oppilaat lienevät näppärämpiä ;)
Siitä huolimatta ohjeen ymmärtämiseen,
työn suunnitteluun,
piirilevyn reikien poraamiseen ja
koko työn toteutukseen tarvitaan runsaasti aikaa.
Monien työvaiheiden ja työn haastavuuden vuoksi
oppilaat voisivat työskennellä pareittain tai pienessä ryhmässä.
Työssä ei ole mahdollisuutta soveltaa tai
suunnitella itse vaan työ toteutetaan tarkkojen ohjeiden mukaan sellaisenaan.
Emme keksineet mihin oppiaineeseen tätä työtä voisi integroida.
Työn toteutus vaatii kuitenkin avaruudellista hahmottamista,
joten sitä kykyä tämän työ ainakin kehittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti